Pieksämäellä Kukkaroniemen leirikeskuksessa jälleen, Keski-Savon lappalaiskoiraporukan järjestämällä leirillä :). Tällä kertaa teemana oli toko. Kouluttajana toimi Satu Taskinen, joka on mm. useana vuonna kisannut Suomen tokomaajoukkueessa.

Eka asia mihin Loikkasen kohdalla tartuttiin oli kehään tulot kisatilanteessa - ja muutenkin. Kun se sivu-käsky on kärsinyt täysin inflaation! Joten otettiin aika monta kisan aloitusta kehänauhojen sisällä siten, että ekaa sivu-käskyä seurasi leikki porokoiraongella. Tehtiin tätä molempina päivinä, ja ukolla alkoi jo olla vähän itua siitä, että kannattaa olla skarppina käskyn jälkeen. Olen siis keskittynyt palkkaamaan valmis-sanalla skarppaamisesta, joten sivulle tulolla ei ole oikein mitään hyötyarvoa tällä hetkellä. Mutta tämän työstämistä jatkamme siis.

Toinen asia on kehään tulo. Kun tullaan kehään yksilösuorituksiin, voi sinne lehahtaa! Itse tarvii olla itsevarma ja luottavainen sen suhteen että koira tulee mukana, eikä sortua houkuttelemaan. Kun sivu-käsky on tarpeeksi arvokas koiran kannalta, ei tarvitse myöskään huolehtia siitä, ettei se vapaasti kehään lehahtamisen jälkeen tulisikaan sivulle vaan huuhailisi omiaan.

Ja sitten se porukassa kehään meno. Siinä käskyn alla ja tässä vaiheessa palkiten, mitä on tehtykin mutta liian harvoin on tilaisuuksia sitä treenata. Mutta jatketaan sen harjoittamista siis, eikä sallita luurailuja. Paikkamakuussa Satu tarttui Loikkasen tapaan nuuskutella suorituksen alussa vierekkäisten kanssakisaajien suunnat, ja tästä pitäisi päästä eroon. Loi jopa piti toista kyynärää ylhäällä näissä tilanteissa, mitä en aiemmin ole tajunnut tapahtuvan. Joten jatkossa olen näkyvissä ja puutun haisteluun, välillä käyn piilossa ja avustaja voi Loikalle silloin huomauttaa jos virhekäytöstä ilmenee. Jättötilanteessa käveltävä välillä nurinpäin tai oltava silmät selässä, koska siinä haistelu herkiten alkaa. Näitä menotilanteita ja paikkamakuussa rauhassa olemista treenattiin useamman kerran viikonlopun mittaan, ja edistystä tapahtui jo siinä ajassa :-). Ja edittiä tähän vielä: pari kertaa jätin paikallaolossa taakse namipurkin. Sehän auttoi keskittymisessä silloin kun oli piippausongelmaa, ja tuntui auttavan nytkin. Eli sitä vois nyt lähiaikoina viljellä.

Seuraaminen. Sitä katsottiin vähän ja puhuttiin taas siitä takaosan käytöstä. Ohjeeksi tuli nykyisen namilla ohjaamisen lisäksi tehdä seuraavia harjoituksia:

-pari askelta seuraamista, seuraa-sanan toisto ja vähän hidastetusti käännös vasempaan. Ei namilla johdatusta jotta joutuu ajattelemaan!

- pienen ympyrän seurauttaminen vasemmalle, palkka kun takaosa toimii

- peruuttamaan opetteleminen. Tätä on tehtykin mutta miten lie jäänyt puolitiehen.

Sunnuntaina otettiin ruutua. Siitä seuraavat pointit:

- Koiraa ei saisi huijata, ts pitää tietää onko palkka ruudussa vai ei - meillähän se on nyt piilossa siten, että koira ei koskaan tiedä onko se siellä vai ei, ja vähän "hakee" katseellaan kun menee ruutuun. Mietinnän alla on vaihdanko tekniikkaa vai en, kun monet systeemit on kokeiltu ruudun suhteen ja tämä on toiminut pisimpään. Näkyvän kupin kanssahan Loi aikanaan teki niin, että meni kun kuppi näkyi, ja jos ei näkynyt niin jäi puolimatkaan haukkumaan. Mutta lieneekö nyt toimisi paremmin kun on jo olemassa imu sinne ruutuun kuitenkin?

- seisomaan jäämisen harjoittelua, kun ennakoi maahanmenoa. Ja tietysti maahanmenostakin pitää välillä tulla palkka! Seisomista otettiin siten, että lähetin tyhjään ruutuun, käskytin seis ja Satu viskasi namin palkaksi. Pari ekaa kertaa Loi meinasi mennä maahan, sitten alkoi sujua paremmin. Kerran otettiin ruutu kokonaisena liikkeenä, nyt ei ennakoinut liikkurin käskyllä ruudusta lähtemistä.

Yleisiä pointteja:

- Nameilla voi leikkiä (liittyen siihen että lappalaiset keskimäärin palkkautuivat paremmin nameilla)

- Vältettävä kaavoihin kangistumista treeneissä

-Myös kokeneita ja huipputason koiria palkitaan toistuvasti myös pienistä liikkeen osista, esim. yksittäiset maahanmenot tai seisomiset

- Kehässä voi koetella tuomarin hermorakennetta ts tehdä kiellettyjä asioita jos ne hyödyttävät koiran kouluttamista ja motivointia

- Pikkujuttujen treenaaminen arkiaskareiden lomassa, esim. yksittäinen kake

- Puun kierto-harjoituksen opettaminen taas palasi mieleen, jokohan nyt saisi aikaiseksi?

Rölli oli mukana tärkeässä röllitokoilijan roolissa. Röllitokoon kuului useita paikallaoloja Riikan kanssa viikonlopun mittaan, yksi istuenkin. Lisäksi aloluokan liikkeet plussattuna noudolla. Intoa piisasi, tarkkuuden kanssa sitten oli vähän sieltä tänne mutta eläkeläisellä on erivapautensa. Rölli kiittää Riikkaa yhteistyöstä :).

Tässä äkiltään, pitää lisätä myöhemmin jos tulee mieleen jotain. Ja jotain kuvia kunhan saan ne latailtua. Oli taas tosi hieno leiri, säät suosi, ruoka oli perinteisesti hyvää, sauna lämmin, porukka kiva ja opit motivoivia ja antoisia :-). Kiitos kaikille ja erityisesti Tarulle ja vanhemmilleen järjestelyistä. Leiriäidit- ja isät on tosi hyvä keksintö =D.